z e e b o d e m

Päivän päätteeksi onnistuin saamaan viruksen työkoneelle. Siivosin postilaatikkoa ja klikkasin huvikseni pesupähkinäsaitin linkkiä yhdestä pomon meilistä Kyoto-päivänä. No se saitti näytti vähän tuhnuiselta ja jumitti selaimen, joten sen enempiä miettimättä suljin ikkunan ja deletoin meilin. Sen jälkeen alkoi Symantec suoltaa harvakseltaan varoituksia hyökkäysyrityksistä mutta kaikki näytti olevan under control, joten en sen kummempia murehtinut, otin vain screenshotin ja lähetin sen tötterölle. Mutta kun palasin puuteroimasta nenääni oli joku onneton feikkisofta puskenut läpi ja alkanut listata viruksia.. Soitto tötterölle joka juuri tänään oli tehnyt poikkeuksen ja lähtenyt aikaisin kotiin huomista vapaapäiväänsä silmällä pitäen. Onneksi tomaatti oli paikalla ja tuli toteamaan tilanteen. Siinä vaiheessa iltaa ei muu auttanut kuin sammuttaa kone. Tietenkin verkkopiuha oli jo irti siinä vaiheessa. Ottamani screenshotin IP:stä selvisi että pahan lähde oli kuin olikin se intialainen pesusienisaitti (eikä mikään oman surffailuni seuraus, huh ;)). Onneksi oli viereinen kone vapaana kun kaveri oli juuri matkustanut pariksi viikoksi Korsikalle ja citrix rules.

Otin koko homman ihan rennosti. Ihanaa etten ole enää henkilökunnan IT-tukihenkilö! Kahden Canonin vuoden jälkeen päätin etten pane enää koskaan edes tikkua ristiin tietokoneongelmissa töissä vaan annan niiden hoitaa kenen toimenkuvaan se kuuluu.

Illalla kotona wokattua kukkakaalia ja luomukananrintaa majoneesin kanssa.

Ei tästä karppauksesta olis mun kohdalla kai tullut yhtään mitään ilman kunnon työkalua. Latasin nimittäin saman tien kun päätin aloittaa uuden ruokavalion iPadiini nanobit softwaren Low Carb Diet Assistentin. Sillä oli ja on helppo harjoitella uudenlaista syömistä.

Softassa on todella paljon ruokia ravintosisältöineen valmiina ja jos jotain erikoisempaa on tulossa lautaselle voi tiedot syöttää ohjelmaan itse. Omien reseptien tallentaminen on myös mahdollista ettei tarvitse aina joka ruoka-ainetta erikseen lisätä. Helppokäyttöisyyttä lisää viimeksi käytettyjen ruokien lista, jolta on helppo poimia lähes päivittäin toistuvat safkat.

Ekalla viikolla oli järkyttävää huomata miten helposti sai aikaan huikeita hiilihydraattipiikkejä – ja samalla se oli opettavaista. Ruokalogeja selaamalla näkee helposti mistä päivän suurimmat piikit ovat peräisin ja niiden perusteella voi sitten karsia ja muokata tulevia ruokalistoja parempaan suuntaan.

Ei myöskään tule niin helposti sorruttua kiellettyihin määriin kun kaiken joutuu listaamaan. Ohjelman käyttö on kuin pelaisi peliä, enkä minä ainakaan halua kuulla päivän päätteeksi tuomiota You Lose.

Logeista saa myös graafiset versiot esim. kuluvan päivän tai valitun ajanjakson hiilarit, rasvat ja proteiinit piirakka- ja pylvästaulukkona. Yksityiskohtaisempi analyysi nautituista aineista on taas saatavana listan muodossa.

Lisäksi ohjelmaan voi syöttää liikunnan ja tietenkin painon. Liikunnasta ohjelma laskee poltetut kalorit, painoa voi seurata käyränä.

Ensimmäisellä viikolla tavoitteeni oli pysyä enimmillään 50 gramman hiilihydraateilla per päivä, mutta laskin tavoitetta heti kun se sujui parina päivänä ja nyt ylärajana on 40 grammaa. Muutamana päivänä olen jo jäänyt alle tuon tavoitteen eli joskus ensi kuussa voisin laskea rajaa uudestaan.

Pyrin pikkuhiljaa kohti 20 grammaa..

I love the mornings in the weekend – or any other day when there’s no hurry to anywhere. Walk through the forest to the mailbox and bring home the newspaper. Take your time making breakfast and eat it. Read any interesting article in the weekend paper instead of just turning the pages to view the titles and images. Let your eyes wander to the window and just look at the world while your coffee turns cold..

I bought this cup in Paris 21 years ago..

* * * * *

Olen aina ollut aamuvirkku eikä karppaus ole ainakaan lisännyt aamu-unisuutta. Huolimatta siitä että sammutin yövalon viime yönä vasta kahden aikaan olin jo aamuseitsemältä hereillä enkä saanut enää unta. Räpelöin siinä sitten iPadia tunnin pari ennen kuin luovutin.

Paistoin karppilätyn aamiaiseksi ja aamiaisen jälkeen tein tutun tunnin kävelylenkin metsäpoluilla. Helppoa lähteä tarpomaan kun asuu metsän laidalla. Silloin kun muutimme tänne ajattelin että voisin kävellä lähes joka päivä tai ainakin joka viikko mutta käytännössä se on jäänyt vähemmälle. Joskus ilmojen takia mutta usein laiskuuttaan.. No talvisin on arkipäivinä hieman vaikeaa, kun on aamuisin niin pimeää ennen töihin lähtöä ja illalla on jo pimeää kun tulee kotiin.

Tässä sen jättimunan sisukset:

Ullakon lattia on toistamiseen lakattu.

Mun piti leipoa kakku S:n duunin pippaloihin ja ostin sitä varten mansikoita, joista muutaman säästin aamupalaan. Valkoinen vaahto on maustamatonta luomurahkaa ja mustikat pensaista (ei täältä muita saa). Mut ennen herkuttelua vanha kunnon kananmuna-kinkkusetti. Ostettiin viimeks ah:sta noordzeehamia. Siin on aika erikoinen maku, tavallaan hyvää. Juustona tällä kertaa oud amsterdam.

Juolahti mieleen hypätä vaa’alle ja yllätyin: kolme kiloa vähemmän kuin 10 päivää sitten! Tästäkö se sitten alkaa? Toivottavasti. :)

Leivoin unikonsiemen-sitruunakakun Hesarin ohjeella enkä itse maistanut palaakaan. Johtokunnan puheenjohtaja (kabouter) ihastui siihen niin paljon että pyysi kaksi palaa kotiin vietäväksi. Illan juhlissa oli ihan liikaa jälkiruokia joten kaikki saivat kotiin viemisiä, meillekin pari palaa marjapiirakkaa, joita minä en syö.

Juhlissa söin lähinnä alkupaloja, siis niitä mitä sain syödä eli juustoa, kinkkua ja pari oliivia. Pääruokana oli paellaa (tilauskokit jättipannun kanssa) joten en voinut syödä kuin ne merenelävät, ja mitä nyt pari tahmaista riisinjyvää niihin tarttuneena. Pari lasillista cavaa, siinä illan saanti.

Ennen juhlia ajoimme St.Bavo’siin ja osuimme sinne juuri oikeaan aikaan. Kotikatumme jengi saapui hetikohta isoilla ryhmäkanooteilla ja parilla pienemmällä – yhteensä 24 henkeä, yli puolet meidän kadulta ja loput tuttuja. Meidänkin piti alunperin olla mukana kanoottiretkellä ja myöhemmin illalla grillijuhlissa, mutta S:n työvelvoite esti.

Kun palasimme takaisin metsään keskiyön jälkeen olivat kaikki jo kodeissaan nukkumassa.

Tässä sitä mantelileipää hieman herkullisemman näköisenä. Teen siitä isomman kuin karppausreseptissä ja litteän ni mahtuu enemmän levitettä päälle. :)

foto:strash

Joku meidän tytöistä oli vääntänyt tällaisen jumbomunan. Epäilemme Dorothya, sillä kenen muun perästä tuollainen mahtuisi ulos!? (Munassa oli tietenkin kaks keltuaista sisällä. Käytin sen sunnuntaina jauhelihapihveihin.)

Eija tuli käymään lounaalla ja toi tullessaan tilaamani marjapiirakan (huomisiin pippaloihin). Söimme ihan vaan klubkenissa, minä kasvissalaattia ja Eija tropical-leipää ilman salaattia (ei kuulemma saa syödä sitä raskaana). Oli tosi kiva rupatella pitkästä aikaa. :)

Oon tota karppilättyä paistanu jo pari kertaa mut ilman rahkaa tai partaäijää (ärsyttävä sana) ja tota fiberjuttua. Täs on aika hailakka kuva mut se on kyl hyvää! Laitan siihen mantelijauhoja ja vehnäleseitä. Tällä kertaa päällä Boursin Mediterranean.

Ehdin ruokiksella käydä tähden Delhaizessa ja ostin kalaa. Tässä S:n annos: luomulohta ja vispannetje tuoreesta turskasta. Mä söin vain sitä jälkimmäistä ja jätin lohen evääks.

Epätodellinen olotila on mennyttä eikä suussakaan maistu mitenkään erikoiselta. Totuin siis aika nopeasti uuteen ruokavalioon. Vettä piti juoda melkein väkisin kun taas alkuviikosta ei mikään määrä tuntunut riittävän.

Illalla koirakoululle Freyan synttärivastaanotolle. Napostelin muutaman rasvaisen hapjen ja lipitin koko illan yhtä valkoviinilasillista. Onneksi kukaan ei kysynyt mitään, en halunnut alkaa selittelemään. Päätin etten kerro kotikadun jengille enkä myöskään työkavereille mun laihdutuksesta mitään ennen kuin joku huomaa ett olen todellakin laihtunut ja kommentoi tai kysyy asiasta. Siitä voin sitten päätellä ett tulokset ovat oikeasti näkyviä.

Tällasia väkersin iltasella ruuaksi. Täytteenä ah:n “olkakinkkua” (luomu) ja wasabigoudaa. Aika terävä maku, nam! Näitä jäi pari oranssia huomiseks lounaaksi kans.

Töissä kun on niin ei ehdi paljoo kirjottelee, tai ei jaksa/viitsi. Sit viikonloppuna (nyt) on jo unohtanu ett mitä kaikkee tapahtu.. no ei kai just mitään, töissä ku olin. Ei tänne mitään Man-hourin listoja viitsi alkaa vääntää. (Siinä vasta mahtava softa, japanilaista designia! Lähinnä vituttaa syöttää sinne tietoja työpäivän jokaisesta minuutista mut minkäs teet. Aloitin muuten loman jälkeen syöttää tän viikon tietoja lomaviikon päiville ja huomasin vasta keskiviikon jälkeen ett väärin meni. Eikä niitä tietoja voi tietenkään kopioida tai siirtää päivästä toiseen – mitä suuresti ihmettelen. Kyllähän nyt helvetti luulis dataa pystyvän siirtämään tai kopioimaan jossain tietokannassa. No, siinä huippukäyttöliittymässä sit deletoin joka projektin yks kerrallaan ja se deletoi jokaista sekunnin pari. Sit yks kerrallaan syötin uudestaan oikeille päiville. Palkka juoksi ja sain lisää minuutteja kohtaan “other” => kaikenlaisen sälän säilö.)

Mulla oli tällä viikolla vihdoinkin aikaa keskittyä niiden oikolukuohjeiden väsäämiseen. Samalla kaavalla menee kuin ne edelliset – keep consistency!! Ei poiketa tyylistä.

Karppaus on alkanu oireilemaan. Sain sitä outoa makua suuhun vaikkei se musta mitään asetonia tai kissanpissaa ollut. Ja olo oli jotenkin hutera, kai sellanen mitä kaikenmaailman keskustelupalstoilla kuvataan epätodelliseksi. Miten sitä nyt kuvailis, niinku kaikki yksittäiset solut leijuis paikallaan? Ei mikään kiva olotila mut mielenkiintoinen.

Lisäsin muna-aamiaiseen jotain uutta – luomurahkaa ja passiohedelmää. Maku oli ensin aika tympeä mutta parani kyllä loppua kohden. S otti myös paistettua munaa, leivän puutteessa.

Koko yön oli satanut ja salamoinut eikä aamu näytttänyt yhtään kirkkaammalta. Sähkövaloja piti ihan poltella että ois jotain nähnyt. Räiskintää jatkui puoleen päivään kunnes kirkastui.

Sain muotoiltua lyhyen ja ytimekkään valtakirjan kummitädilleni metsäasioiden hoitoa varten. Ei tarvitse sitten joka kerta lentää Suomeen kun jotain papereita pitäisi allekirjoittaa. Ehkä jo ensi viikolla olen virallisesti metsäyhtymän osakas.

Töistä piti lähteä kesken päivän hirveellä kiireellä kun oli varattu aika lääkärille sint lucasissa. Jäin tramista pari pysäkkiä liian aikaisin ja kävelin kuumissani (ei satanut ja oli kostean lämmintä) pitkän matkan sairaalan portille ja saman verran sairaala-alueella ennen kuin vihdoin saavuin respaan ja pääsin kirjautumaan sisään. Olin juuri ajoissa mutta sairaalan työvoimapulasta johtuen pääsin lääkärille vasta puoli tuntia myöhemmin. Onneksi kaikki näytti olevan kunnossa ja jos labratuloksissa on jotain erikoista niin soittavat.

Lääkäriltä S:n työpaikalle missä tein puoli tuntia töitä citrixin kautta. Vaikka kaahasimme kotiin kuin hullut olimme liian myöhään eläinkaupalla. Tein kanoille huomiset eväät kaapista löytyneistä linsseistä, vermisellistä ja rusinoista. Huomenna on pakko saada se jyväsäkki ostettua.

Takaisin työelämään.. palautuminen alkoi helpolla etätyöpäivällä kotona. Aamianen tuttuun malliin paistetuilla munilla ja juustolla. Omien kanojen munia riittää vielä toistaiseksi vaikkei niiden munimistahti olekaan enää huipussaan. Ostin viime viikonloppuna albert heijnistä luomumunia varalle mutta ovat vielä rasiassa koskemattomina. Onhan nämä meidän kanojen munat ihan omaa luokkaansa – keltuainenkin keltaista.

Ja todellakin, se viimeinen pala jälkiuunileipää ennen kuin siirrän tämän herkun kiellettyjen listalle. Pienessä palassa kun on yli puolet koko päivän hiilareista niin loppupäivä menikin sitten kanalla ja kasviksilla. Leivän takia kielsin itseltäni valkoviinilasillisen illalla vaikka mieli olisi tehnyt. Goodbye leipä!

Lohta piisasi aamupalaksi asti. Aluksi se ei oikein maistunut (kun en ole mikään suuri lohen ystävä, vasta viime vuosina oppinut siitä pitämään) mutta puolivälissä alkoi olla jo hyvää. Spock tuli maukumaan just kun olin latonut aamupalan lautaselle ja annoin sillekin pari palaa lohta. Hyvin kelpasi. :)

Aamupalan jälkeen houkuttelin S:n mukaan metsäkävelylle. Oli jo aika lämmin heti aamusta ja aurinko porotti koko matkan ajan (vaikka pelkäsin ett se jää pilveen ja ukkonen tulee). Mulle tuotti käveleminen hiukan vaikeuksia.. reidet edelleen kipeinä niiden vaivaisten viidenkymmenen kyykyn jäljiltä. En edes uskalla kuvitella missä kunnossa Mikan jalat ovat.. Marssin kuitenkin sinnikkäästi loppuun asti. Keskipituista reittiä kävelee tasan tunnin.

Karhunvatukkapensaissa oli ihan raakileita vain. Keräsin kuukausi sitten ison setin hilloa varten (jota nyt en sit voi syödä koska panin siihen niin paljon sokeria). Täytyy tarkkailla tilannetta ja korjata sato taas talteen.

Iltapäivä meni lattiaa lakatessa. Luomulakka ei onneks haissut pahalle eikä käynyt päähän – muuten oisin varmaan pyörtynyt, sen verran kuuma ja raskas ilma oli. Polvissa on vieläkin punaiset, kipeät läntit (ei ollu pehmusteita) mutta kyllä se kannatti.

Ens viikonloppuna toinen kerros lakkaa..

Syötiin mantelikalaa tuoreista turskafileistä ja parmesaanijuustoa päällä.

Jälkkäriksi uunissa sulatettua camembertia, johon S dippaili paahtoleivän paloja ja minä pikkuhaarukkaa. Otin vähän lakkahilloa kyytipojaksi.

(Piti alunperin grillata tää juusto eilen muttei enää jaksettu.)