Arturo Pérez-Reverte: Yhdeksäs portti
28.12.2002
[214]
"Pidättekö goottilaisista romaaneista?"
"Pidän romaaneista." Tyttö oli kallistanut hiukan
päätään niin että valo osui hänen paljaalle
kaulalleen. "Pidän kirjojen koskettamisesta.
Matkustan aina monta kirjaa repussani."
"Matkustatteko paljon?"
"Matkustan. Olen matkustanut vuosisatoja."
[214] "Luulin että
olette opiskelija."
"Toisinaan olenkin."
Corso asetti Melmothin pöydälle.
"Te olette arvoituksellinen nuori nainen. Minkä
ikäinen olette? Kahdeksantoista, yhdeksäntoista? Välillä
näytätte siltä kuin olisitte vanhempi."
"Ehkä olenkin. Ihmisen kasvoissa näkyy elämä,
jonka hän on elänyt ja kirjat, jotka hän on lukenut. Katsokaa
vaikka itseänne."
[297] "Taustalla Onnen tai Kohtalon heltymätön pyörä pyörii hitaasti mutta vääjäämättä. Siinä pyörivät kolme hahmoa symboloivat kolmea tilaa, joita keskiajalla kuvattiin sanoilla regno (hallitsen), regnavi (hallitsin) sekä regnabo (tulen hallitsemaan)."
[373] "Juuri se on vaikeaa: hyväksyä pelin henki, fiktion henki, astua kertomukseen ja ajatella tekstin edellyttämällä tavalla ulkomaailman logiikan sijaan... Sen jälkeen on hyvin helppo jatkaa, koska jos todellisuudessa monet asiat tapahtuvatkin sattumalta, fiktiossa miltei kaikki tapahtuu loogisten sääntöjen mukaan."
[418] "Älkää yrittäkö. Kirjan tarjoama tieto on objektiivista. Ilkeä kirjailija on saattanut suunnitella tiedon harhaanjohtavaksi, mutta milloinkaan se ei ole väärää. Te luette väärin."
[427] "Älä
ole idiootti, Corso. Paljon useammin kuin ihmiset luulevatkaan asiat ovat
sellaisia kuin he haluavat niiden olevan. Jopa paholainen voi saada erilaisia
ilmenemismuotoja. Tai olemuksia."
"Katumuksen esimerkiksi."
"Niin. Mutta myös tiedon ja kauneuden." Corso näki
tytön katsovan taas huolestuneena kaupunkia. "Tai vallan ja
vaurauden."
"Oli miten hyvänsä, lopputulos on aina sama: tuomio."
Corso oli taas allekirjoittavinaan sopimuksen. "Hintana on sielun
viattomuus."
Tyttö huokasi taas.
"Sinä olet maksanut sen jo kauan sitten, Corso. Maksat edelleenkin.
Outoa, että ajatellaan maksun odottavan aina elämän lopussa,
kuin tragedian viimeinen näytös... Jokainen vetää
omaa tuomiotaan perässään alusta alkaen."
