Friedrich Nietzsche: Ecce homo
21.03.2003
[15] Olemassaoloni onnekkuus, jopa ainutlaatuisuus, piilee sen kohtalonomaisuudessa.
[19] Ja mistä oikeastaan huomaa, että joku on onnistunut! Siitä, että onnistunut ihminen tekee aisteillemme hyvää: että hänet on vuoltu puusta, joka on niin kovaa, hienoa kuin hyväntuoksuistakin. Hän haluaa vain sitä, mikä on hänelle hyväksi; hänen nautintonsa ja ilonsa häviävät, kun jokin lakkaa tekemästä hänelle hyvää. Hän keksii keinon parantaa vammat ja kääntää ikävät sattumat edukseen. Mikä ei häntä tapa, se vahvistaa häntä.
Hän muodostaa kaikesta näkemästään, kuulemastaan ja kokemastaan oman kokonaiskäsityksensä: hän on valitsemisen periaate, hän torjuu paljon. Hän on aina omassa seurassaan niin kirjojen, ihmisten kuin maisemienkin parissa: hän osoittaa kunnoitusta valitsemalla, hyväksymällä ja luottamalla.
Hän reagoi kaikenlaisiin ärsykkeisiin hitaudella, joka on kehittynyt hänessä pitkälle viedyn varovaisuuden ja tahtoon yhdistyneen itsekunnoituksen myötä. Hän tutkii ilmaantunutta ärsykettä, eikä hänelle tulisi mieleenkään itse lähestyä sitä. Hän ei usko "epäonneen" eikä "syyllisyyteen": hän osaa unohtaa - hän on niin vahva, että kaiken täytyy lopulta koitua hänen parhaakseen. Siinä näette, olen dekadentin vastakohta - kuvailinhan juuri itseni.
[30-31] Tapanani on aina ollut uida, kylpeä ja polskutella jatkuvasti kaikessa täysin läpinkyvässä ja kimaltelevassa ikään kuin se olisi vettä. Äärimmäinen puhtaus itseni suhteen on olemassaololleni välttämätöntä - menehdyn likaisissa olosuhteissa. Siksi ihmisten parissa liikkuminen koettelee kärsivällisyyttäni suuresti.
[38] Istukaa niin vähän kuin mahdollista; antakaa arvoa vain sellaisille ajatuksille, jotka ovat syntyneet kuljeskellessanne vapaasti ulkosalla. Istuminen ei ole hyväksi lihaksillekaan, ja kaikki ennakkoluulot saavat alkunsa suolistosta. Olen ennenkin todennut, että liiallinen istumatyö on todellista syntiä pyhää henkeä vastaan.
[49] En olisi kaiken kaikkiaan jaksanut elää nuoruuttani ilman wagnerilaista musiikkia, sillä minut oli tuomittu olemaan tekemisissä saksalaisten kanssa. Sietämättömistä paineista vapautumiseen tarvitaan hasista. No, minä tarvitsin samaan Wagneria. Wagner on vastamyrkkyä kaikelle saksalaiselle par excellence, mutta myrkkyä hän kieltämättä silti on...
[52] Tavallisesti tätä puolustautumisvaistoa kutsutaan nimellä maku. Se kehottaa ihmistä paitsi sanomaan "Ei" silloin kun myöntävä vastaus olisi osoitus "epäitsekkyydestä", myös sanomaan "Ei" mahdollisimman harvoin. Se on mahdollista eristäytymällä, irtautumalla siitä, mikä vaatisi toistuvasti sanomaan "Ei".
[52-53] Kuvitellaanpa, että astun ulos talostani ja eteeni levittäytyy viileän ja yläluokkaisen Torinon sijasta saksalainen pikkukaupunki. Vaistoni joutuisivat tukahduttamaan itsensä, jotta kaikki tuosta latteasta ja pelokkaasta maailmasta esiin nouseva saataisiin torjutuksi.
[59] Elämäni on ollut helppoa, ja helpointa se on ollut silloin kun se on asettanut minulle kaikkein suurimpia vaatimuksia.
[74] Kiellän sivumennen sanoen ketään arvailemasta sen ihmisen henkilöllisyyttä, jota tässä katkelmassa kuvailen [...]
[79] Jos ihminen ei ainoastaan ymmärrä käsitettä "dionyysinen", vaan ymmärtää siinä itsensä, hänelle ei tarvitse todistaa vääräksi Platonin, kristinuskon tai Schopenhauerin käsityksiä. Hän haistaa mädännäisyyden itse.
[88] Koen eroavani vieläkin perusteellisemmin niistä auttamattomista tyhjäpäistä ja ilveilijöistä, jotka ajavat "uudenaikaisia aatteita", kuin heidän vastustajistaan. Hekin haluavat omalla tavallaan "parantaa" maailmaa ja tehdä siitä itsensä kaltaisen. Jos he ymmärtäisivät, millainen minä olen ja mitä minä haluan, he julistaisivat leppymättömän sodan minua vastaan. Joka ikinen heistä uskoo edelleen "ihanteisiin" ... minä taas olen ensimmäinen moraalittomuuden kannattaja...
[91] Tämän kirjan avulla vapautin itseni niistä luonteenpiirteistäni, joita ei ollut tarkoitettu minua vasten.
[95-96] Saksassa, selkeämmin sanottuna "valtakunnassa", aivan liian monet joutuvat tekemään hätäisiä päätöksiä. Sitten he riutuvat taakkansa alla, jonka karistaminen osoittautuu mahdottomaksi. Näille ihmisille Wagner on oopiumia, joka saa heidät unohtamaan itsensä, vapautumaan itsestään edes pieneksi hetkeksi. Mitä tulinkaan sanoneeksi... viideksi tai kuudeksi tunniksi!
[115] Vastenmielisyyden aste vaihtelee, mutta mikään ei näytä olevan sen epäkohteliaampaa kuin päästää yllättäen oma erilaisuutensa kaikkien nähtäville.
[123] Että lakkaisi tahtomasta, arvioimasta ja luomasta! Kunpa niin pohjaton uupumus pysyisi aina loitolla minusta!
[125] Ehkä en olekaan aivan tietämätön kalastuksen hienouksista... Ei ole oma syyni, jos jäin ilman saalista. Kalat yksinkertaisesti puuttuivat...
[128] "Sillä ihminen tahtoo mieluummin tyhjää kuin luopuu tahtomisesta" ...
