Aino Ackté. Elämänkaari kirjeiden valossa
16.03.2003
[41] En saa usein kirjeitä
kotoa ja se on surullista, kun aina olet niin suutuksissa
yhdestä jos toisestakin asiasta. Minulla ei ole koskaan ilkeitä
ajatuksia, ja kuitenkin sinä näet kaikessa hävyttömyyksiä.
Se on niin surullista, kun on väsynyt ja ottaa itseensä. Miksi
aina epäilet minua, en tiedä mitä olen tehnyt ansaitakseni
sen.
Aino halaa sinua.
[52] Ajattele, että nyt tasan kymmenen päivän kuluttua meillä on laulukokeemme, viimeistä päivää elämässäni kävelen rakkaassa konservatoriossani. Puhuimme mm. Duvernoyn kanssa tänään kuinka kävisi, jos en voittaisi palkinojani. Silloin hän nauroi, ja sanoi, ettei ole sellaista vaaraa, etten saisi niitä, mutta jos en saisi, mitä väliä sillä olisi! En ole yhtään lahjattomampi sen takia, ja minuthan kiinnitetään joka tapauksessa.
[...] Duvernoy piti Figaron arvostelua hyvänä, mutta minusta on kuitenkin parempi, ettemme julkaise sitä. Parempi vaieta, kuin että maailma saa tietää jotain keskinkertaista.
[63] Minun huoneeni ovat hyvin elegantteja ja aistikkaita. Onhan meillä äidin kanssa ollut pieniä otteluita kaupassa. Äiti olisi tyytyväinen vaikka kuinka yksinkertaisiin tavaroihin, kunhan ne saadaan vain halvalla ja minä puolestani olen sitä mieltä, että kun laittaa itsellensä kodin Herra tietää kuinka pitkäksi aikaa, niin ei silloin pidä laskea joka penniä, jos aikoo saada sen kauniiksi ja kestäväksi.
[95] Olen epätoivoinen, joskus luulen, että tulen hulluksi, kaikki on niin synkkää. Minä, joka näen kaiken niin valoisana, en voi erottaa muuta kuin pimeyttä. Kaiken tämän lisäksi tulee levottomuus siitä, mitä Duvernoy tulee sanomaan, kun vihdoin uskallan sanoa, että aion mennä kesällä naimisiin. Tätä et kyllä voi ymmärtää, sillä sinähän mieluummin näkisit, ettei häistä tulisi mitään. Senhän olet jo sanonut enemmän kuin yhden kerran. Sinä et myöskään tiedä mitä on, kun on aina vieraita, kylmiä ja laskelmoivia ihmisiä ympärillä, kun sen sijaan voisi saada täydellisen onnen.
[108-109] Ajattelen suoranaisella raivolla eteisen ovikelloa, joka soi alinomaa, sitä touhua, joka on Helsingissä. Se käy hermoille enemmän kuin itse Pariisi. Kuinka suloista olisikaan saada tulla ihan inkognito, aivan yksityishenkilönä ja kerran taas olla rauhassa ja onnellinen kokonaisen kuukauden.
[112] Olin hieno, sillä eilen olin kevytmielinen ja soin itselleni 5. frangin valkoisen puuhkan. Ainoa, mikä lohduttaa minua on se, että ekonomisella K:lla [Katja-tädillä]on samanlainen harmaa.
[113] Tänään nielaisin Ahon uudet lastut. Voit ymmärtää, että olin kiinnostunut. Kiitos vielä kerran! Nämä lastut olivat kuin mämmi olutryypyn päälle, sillä olin juuri lukenut Prénastin [Prévost] »Kirjeitä naisille», inhottavin kirja, jota koskaan olen pitänyt käsissäni.
[152] Eilen olimme Barbes-harjoituksissa ja kuuntelimme kaksi näytöstä. Eivät ne vaikuttaneet juuri miltään. Musiikki on taitavasti koottua, mutta ilman voimaa ja inspiraatiota. Kukaan ei ollut sopiva rooliinsa.
Hatton ääni on kauhea, mutta hän on hyvän näköinen ja näytteli hyvin. Johtajisto kuuluu olevan ekstaasissa häneen, sillä hän kiihottaa ja herättää heissä hekumallisia tunteita. Hänellä on myös taito pukeutua siten, että katse ehdottomasti kiinnittyy rintoihin ja erääseen muuhun määrättyyn paikkaan. Jos hän saa menestystä, annetaan hänen laulaa Brünhilden osa. Minä uskon, että hän ei ikinä pysty laulamaan sitä, sillä irstailuittensa takia hänellä ei ole enää yhtään korkeaa säveltä.
[153] Rakas mammani, eilen esiinnyin julkisesti viimeisen kerran iltapuvussani. Sinä tiedät, että oli Barbarien kenraaliharjoitus. Koko sali oli täynnä tuttuja ja kun Gheusin avulla sain 2 ihanaa paikkaa parvelta ensimmäiseltä riviltä, olin tehnyt kaikkeni loistaakseni. Luulen, että onnistuin, sillä olin tyylikkäin, olematta kuitenkaan liian komea, ja kaikki kiikarit oli suunnattu minuun.
[...] Istuin tyynenä ja hymyilevänä mutta sisälläni työskentelivät pahat voimat. Joka kerta kun Hatto lauloi, seurasivat häntä minun pahimmat ajatukseni, ja niillä oli hyvä vaikutus, sillä H. lauloi enemmän kuin ala-arvoisesti.
[...] Hänen äänensä oli niin pieni, että se tuskin kuului, tai sitten hän kirkui kuin aloittelija, niin että tuntui kuin hän olisi niellyt naukuvia kissoja. Sitä paitsi hän lauloi väärin, ja yleisö ei aplodeerannut hänelle yksin kertaakaan.
[169] Kaipaan uutta roolia, joka voisi nostaa minut tavallisten hyvien taiteilijoiden yläpuolelle.
[174] Loppu ei kuitenkaan ole kiitollinen minulle, koska en kuole näytelmässä. Sen sijaan murhataan Helgon. Se on vahinko, sillä kuoleminen näyttämöllä on sekä kiitollista että helppoa sille, jolla on vähänkin dramaattista temperamenttia.
[212] Oma mammani, nyt en ole kuullut sinusta mitään sen jälkeen, kun erosimme Helsingin asemalla, ja minusta siitä on »langweilich». Ehkä lähetit kirjeen Hotelli Bellevueen ja minä asuin Europäischer Hofissa, Dresdenin hienoimmassa hotellissa, joka minusta oli vastenmielinen. Onko mitään oksettavampaa kuin väärennetty luksus!
[219] N.Y. on suurenmoinen, mutta todella koominen ja säännöistä poikkeava kaupunki. Rohkealta ja mukavalta se vaikuttaa, huolimatta likaisista kaduistaan.
[233] Täällä kaikki on affääriä. Minun on ollut pakko tuhlata rahaa ja ostaa kalliita lahjoja esimiehilleni, ja ensi vuonna on minun pakko samoin keinoin ja hienoin illallisin lahjoa sanomalehtimiehiä. Nämä ovat surkeita totuuksia, joista pyydän, että vaikenet.
[261] Nyt teen siroimman grande révérenceni ja sulkeudun suosioonne sekä pyydän Teitä suomaan anteeksi vastaukseni viivästymisen sekä pärpätykseni kerran alkuun päästyäni.
[262] Olen maannut koko päivän ja taistellut migreeniä vastaan, mutta nyt ovat pulverit tehneet tehtävänsä, ja niin saan haluni ja lupaukseni mukaisesti lähettää sinulle kirjeen. Ei ole juuri tullut kirjoitettua tällä matkalla - juna ja laiva ja juna ja esiintymiset loputtomin harjoituksin. Mitä elämää! Mitä tyhjänpäiväistä elämää!
[269] Apropos sairaaksi tekeytymisestä, ajattelen Calvéta, joka nyt on alentunut laulamaan »Varieteessa» New Yorkissa. Hän valehtelee että hän saa 2000 dollaria kahdesta esiintymisestä päivässä! Niin sitä tullaan rikkaaksi. Herra ties minkälaiseen tunkioon sitä vielä päätyy!
[285] Kärsin niin kun näen huonoa idioottimaisesti käsitettyä, niin että kaikki lihakseni menevät kramppiin.
[292] Heikki on leikattu - mistä -? ja kuinka hän voi nyt. Pyysin pikasähkeellä saada sähkeen joka päivä, ettei minun tarvitsisi joka kerta sähköttää ja kerjätä tietoja - mutta ei! ei mitenkään. Ja täällä minä olen mitä kauheimmassa pelossa ja olen tulossa hulluksi levottomuudesta. En voi ymmärtää sitä, ettette te ajattele minua tämän enempää, vaan annatte minun kärsiä täällä. Heikki on tietysti sairas, sinulla on kiire ja anoppini!! mutta sittenkin.
[293] Kiitos eilisistä riveistäsi - Ihmettelen kuinka kirjeet viedään postiin Helsingissä, sillä 2 päivää olin ilman tietoja ja eilen sain yhtäkkiä 3 kirjettä päivättyinä 29., 30. ja 1.!
[303] Vaan tiedän että vaikeroimiseni sinua hermostuttavat, ja siksi on nyt, kuten niin usein muutenkin, parhainta koittaa säilyttää sielussaan vaan kellaritunnetta, eikä päästää valloille mitään. Me olemme niin erilaiset ja sen vuoksi sinä et koskaan ole tarvinnut tutustua tähän kalvavaan tuskaan. Se on suurimpia onnia. Mutta minun ristikseni on Luoja suvainnut antaa seuraksi levottomuuden ja synkkämielisyyden, niin pian kun eivät luksuselämän pyörteet minua ympäröi.
[306] Ei ole ketään niin onnetonta kuin minä. Haluaisin salassa mennä laulaman jollekin täysin vieraalle - mutta en tiedä kenelle - kuullakseni vähän muuta kuin mitä D. saarnaa. Eihän se kuitenkaan sovi, että A. Ackté juoksee ympäriinsä kuin lepattava hullu.
[312] Korkeasti kunnioitettu Rouva Aino Ackté, Teidän ystävällisen kirjeenne johdosta, jossa Teidän tulisielunne ilmenee, haluan ilmituoda seuraavaa.
[321] Menestykseni Salomena on tehnyt minut kuuluisaksi. Voin tuskin aukaista lehteä lukematta nimeäni tai näkemttä valokuvaani. Sadoittain saapuu kaikenlaisia onnentoivotuksia. Jos minulla on ollut vastoinkäymisiä, korvaa tämän kaiken. Mm. eräs tuntematon firma lähetti eläviä orkideoita toivossa, että minä tulisi vierailemaan heidän liikehuoneistossaan.
[322] Kaikki ladyt juoksevat luonani sen jälkeen, kun minusta on tullut Lontoon »eniten puhuttu».
[328] Kuulemiin taas pikku
mamma. Nyt nousen kihartamaan peruukkiani ja silittämään
pukuani (älä puhu kenellekään, että teen kaikkea
sellaista). Tapaamme pian. Toivon teille kaikkea hyvää.
Aino
[360-361] Rakkain rouva äitini, nyt haluan tiedottaa sinulle, että olen juuri pessyt parin sukkiani. Ajatella, jos joku tietäisi sen. Silloin en varmaan enää saisi ihmisiä konsertteihini, sillä miten taide ja sukanpesu sopisivat yhteen.
Joka tapauksessa en tiedä, onko pyykkääminen niin tärkeää taiteelle. Minulle se on luonut melankoliaa, ja melankolia ei ole terveellistä. Jos se suloinen tunne yllättää juuri kun pitää esiintyä, menee kaikki päin honkia.
[398] Nyt alkaa kurjuus, sillä minun on saatava uusi puvusto, enkä koskaan aavistanut, että olen sellainen jättiläisnainen, etten Pariisissa saisi mitään valmista. Kaikki tämä harmi piinaa minua, mutta en mene minnekään ennen kuin näytän oikein pariisilaiselta ja tyylikkäältä, joten tänään on taas tosi ihanaa - perkele.
[422] On kurjaa olla niin sensiibeli kuin minä, ja se on tietenkin perintöä äidiltä ja isoäidiltä ja ehkä useammilta sen lisäksi. Isoäitini sai kärsiä paljon, ja mammalla oli liian hermostunut temperamentti. Älä siis ole epätoivoinen sinä vuorostasi siitä, että sinulla on vaimo, joka ei voi hallita itseään, kun epätoivo valtaa. Joskus pelkään itseäni ja eilen oli pelottavaa maata ja vapista yksin koko talossa. Minun pitää hankkia bromia. Nyt herätän donnat, jotka taas ovat lentäneet koko yön.
[434] Säilytin hienosti ilmeeni niin viekas ja tottunut kun olen ja sain ystävällisesti, vermuttilasillisen avulla heidät suostumaan kaikkiin ehdotuksiini.
[488] Oulussa 2 päivää ja otan Haanpään aina perille asti, sillä jos joku pyörä menee puhki, ei minulla ole voimia asentaa yksin uutta. Hänellä tuntuu olevan kamalan kiire palata kotiin, mutta me olemme säästäneet yhden päivän, joten hän saa rauhoittua. Taitava, mutta kauhean vulgääri ihminen, joka hermostuttaa minua, kun hän istuu vierelläni.
No jaa. Matka on joka tapauksessa ollut intresantti yli odotusten ja tähän mennessä on taivas ollut meille suosiollinen silmiinpistävällä tavalla. Huomenna aikaisin jatkamme Kemin kautta Ouluun. Minulla on tapana ajaa noin puolet matkasta, mutta »hän» on useimmiten hapan, koska haluaisi rattiin. Kamalan ikävää, kun ei voi ajaa ilman kuljettajaa. Enhän tee Petsamon-matkaa huvittaakseni kuljettajaa, enkä myöskään ole ostanut autoa sen takia.
[488] Tämä ei ole mitään leikkiä, ja voin vielä tehdä häikäilemättömiä iskuja vakavissa asioissa jos tarvitaan.
[492] Välistä putoaa päälleni ihan oikea depressio. Ymmärrän kyllä »vakavasti ottaen» kuinka suunnattoman tyhjältä täytyy tuntua kaikista niistä vanhoista yksinäisistä naisista, jotka matkustavat ympäriinsä ilman mielenkiintoa ja ystäviä, koska jopa minä voin tuntea sellaista tyhjyyttä. Se johtuu varmaan taiteilijaluonteesta.
[493] Apropos »kansallislahjasta» Hanna Granfeltille täytyy minun toki sanoa, että muistat varmaan että Ester Ståhlberg ja Elinor Ivalo toivat minulle äidin patsaan, jonka Halonen on tehnyt ja josta hän tienasi 20-25 000 mk. Ei voi vaatia enempää, kun on superalkoholisti, nuuskaa kokaiinia tai tekee skandaaleja.
[494] Söin sitten aamiaista Hildan ja kolmen muun »ystävättären» kanssa. Suosikkia Dupuita ei näkynyt, mutta sen sijaan eräs hyvin miesmäinen laulajatar, joka on esim. hyvin usein laulanut Bayreuthissa. Hän tunsi kaiken Wagnerin perheestä ja kertoi mm. että 18-vuotias tyttö Winifred, joka kerran meni naimisiin - tietäen kaiken - homoseksuellin Siegfried W:n kanssa, on nyt leskenä Hitlerin rakastajatar, vaikka Hitlerillä on samaan aikaan suhde omaa sukupuoltaan olevan kanssa. Rakastettava maa! Kauniita tapoja. Olen jo sisällä kaikissa juoruissa, kuten näet.
[495] Apropos tästä: pitääkö ostaa syöttikaloja tai lahnaverkko. Älä ollenkaan pelkää, että kutsun sinut autooni. Ei, me toiset ajamme, ja meillä on hyvä, sinä saat murjottaa yksin, koska olet niin tyhmä. Se on sinulle ihan oikein.
[516] Myöhemmin kello 6. Tulin juuri Thm:sta, ja valtavaksi pettymykseksi en löydä kirjettä sinulta. Sinä tunnut olevan täysin lumottu, sillä harvoin olet halunnut ilahduttaa minua. Sinun kaksi aikaisempaa kirjettäsi on päivätty 9. ja 14. päivä, ja tänään on jo 21. Olen syvästi pettynyt ja sinä et todella kohtele minua sillä tavalla kuin tulee kohdella henkilöä, jonka kanssa on naimisissa ja jota on rakastavinaan. Minä en kadehdi sinulta sallittuja iloja, muuta kun minua kohdellaan huonosti ja laiminlyödään tähän pisteeseen asti, niin kärsivällisyyteni loppuu - samoin elämänhalu. Sähkötä ja tule.
