Lettukeisarinna
January 8th, 2007
Eilen kadullamme paloi kaksi roihua rautakehikoissaan kadun toiselle laidalle parkkeerattujen autojen väliin varatussa tilassa.
[Piste Belgialle: kivenheiton päässä keskustasta on mahdollista viettää katujuhlaa asukkaiden kesken ja sytyttää juhlan kunniaksi avotulet kadunlaitaan ilman sen kummempia lupia kyselemättä. Voi soittaa musiikkia avoimessa oviaukossa seisovista kaapeista suoraan kadulle vaikka on sunnuntai-ilta. Seisoskella ryhmissä koko kadun leveydeltä ja väistää tarvittaessa rennosti, kun autoilijat ajavat hitaasti varoen ohi. Sitä ikävää ihmistä joka yrittäisi pilata tunnelman ei ohikulkijoiden joukosta löyty.]
No, katumme ei tosin ole kaupungin ruuhkaisimpia ja sentään vain yhdensuuntainen pätkä. Ja melkein kaikki asukkaat olivat itsekin ulkona. En sano pihalla sillä sellaista ylellisyyttä meillä ei ole. Mutta katu on hyvä korvike – etenkin kesäisin!
Eilisen illan teemana olivat lettukestit. Kaikkiin kadunvarren taloihin oli toimitettu kutsu osallistua letunpaistokilpailuun muutamalla letulla per talous. Syötäväksi sai paistaa enemmänkin.
Minäkin sitten paistoin iltasella pinon lettuja mutta sanoimme heti alkuun ettemme osallistu kilpailuun kun emme sen kummemmin olleet panostaneet lisukkeisiin ja näyttävään esiinpanoon. Moni oli kuitenkin tehnyt parhaansa; esim. kulmatalon perheen tattarilettuannos paistetulla munalla ja vuohenjuustoruusulla koristeltuna oli meidän mielestämme yksi illan maukkaimmista. Se ei valitettavasti voittanut. Ewi oli toimittanut voittajaletun makuraadin arvosteltavaksi lettujen paistajan tietämättä. Ällistynyt numero seitsemän palkittiin pullolla kuplivaa nimeltään Clairette de Die.
Salainen resepti? Olin lisännyt taikinaan runsain ripauksin cayennepippuria.
